Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen on ottanut tehtäväkseen Perussuomalaisten puolueen alamäen ja rappion nopeuttamisen. Kun kaikki työläisväestölle ja vähäosaisille annetut lupaukset on syöty ja ankkuroitu puolue tukevasti ja ylväin selittelyin Kokoomuksen venhon vanaveteen, ei ole näköjään enää mitään menetettävää.
Kansanedustaja Immonen on päättänyt helpottaa pettymyksenmakuista mielialaansa, kiristämällä henkisesti ahdasta pakkopaitaansa entisestään. Nyt tehdään sitä, mitä parhaiten osataan ja mitä varten koko hommaan ylipäätään lähdettiin.
Immonen toteaa mm., että ihmiset, joille monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat eivät ole ongelma, ovat hänen vihollisiaan ja elävät vastenmielisessä kuplassa, joka ajan myötä puhkeaa. Immonen näkee monikulttuurisuuden painajaisena ja on julistamassa näitä ihmisiä vastaan sotaa, vahvan ja urhean, sekä aidon suomalaisen kansakunnan puolesta.
Menestystä kansanedustaja Immoselle urheassa taistelussa omia peikkoja ja painajaisiaan vastaan, sillä näin ahdasmielisesti rajatussa elämässä edeten niitä varmasti riittää. Kannattaisi kyllä ensin selvittää, mitkä ovat painajaisten, pelkojen ja ajattelun ahtauden todelliset syyt, sillä maahanmuuttajat ja monikulttuurisuus eivät niitä varmasti ole.
Yksilön elämän ja psyyken kannalta on tämänkaltainen ahdasmielinen ja yksisilmäinen elämään suhtautuminen lähinnä traagista ja asiaan olisi tässä mielessä aina suhtauduttava vakavasti. Käsittääkseni kyseessä on kuitenkin nuori mies, joka halutessaan voi tällaisen elämää tuhoavan ahdasmielisyyden ja vihan syyt itselleen selvittää. Alkaa voi vaikka omista lapsuudenkokemuksista.