Kukaan ei varmaan lähde puolustamaan Utøyan tapahtumia, mutta saan henkisen verensyöksyn siitä, miten asiaa on käsitelty, eli täysin propagandistisesti. En keskity tähän yksittäistapaukseen, vaan haluan nyt kerralla räknätä tämän asian läpi sillä tavalla, että tästä laajalti harrastetusta retorisesta hölynpölystä päästään kerralla selvyyteen.
Olennaisia kysymyksiä asiapohjalta on ainakin keitä terroristit ovat ja miksi kukaan kuuna päivänä terroristiksi ryhtyy. Ymmärtämättä tätä on mahdotonta puuttua terrorismin syihin ja taistellaan ainoastaan oireita vastaan, eikä se ole koskaan aiemminkaan johtanut yhtään mihinkään.
Wiki answers tarjoaa pikaisen kaivelun jälkeen selkeästi ja yksinkertaisesti puetun vastauksen kysymykseen: terroristit eivät pidä itseään terroristeina, vaan laillisina taistelijoina, jotka kamppailevat asiansa puolesta aivan samalla tavalla kuin vaikkapa asevelvolliset kamppailevat puolustaessaan maataan.
Vieläkin olennaisemmin, Wiki answersin mukaan kannattaa muistaa, että omalla puolella olevia terroristeja kutsutaan yleisesti tällaisilla nimikkeillä: vapaustaistelijat, patriootit, marttyyrit ja sankarit.
Nopeahkolla vilkaisulla myös ilmenee, ettei terroristien psykologiset profiilit eroa millään olennaisella tavalla valtaväestöstä, eikä näistä ihmisistä muutenkaan voida sanoa mitään hirveän yleisestä poikkeavaa. Tyypillistä lienee äärimmäinen turhautuminen ja tehokkaiden väkivallattomien vaikutuskeinojen puute.
Näin ollen terrorismi ei ole yleisessä tapauksessa yksilötason kysymys, jossa terrorismista päästään eroon leimaamalla joku yksittäinen henkilö, vaikka jossakin tapauksissa kyse voi olla myös sairaastakin yksilöistä. Terrorismi on aina yhteiskunnallinen kysymys, koska terrorismi kumpuaa yhteiskunnasta, jonka asetelmat ovat sellaisia, että ne provosoivat turhautuneiden kansalaisten väkivaltaisia vaikutusyrityksiä.
Palestiinalaisia kutsutaan usein terroristeiksi, mutta yht'lailla voidaan katsoa, että he vain puolustavat kotejaan. Pohjois-Irlannissa edelleenkin jatkuvat iskut voidaan katsoa terrorismiksi tai määritellä ne imperialistisen Iso-Britannian vastaiseksi vapaustaisteluksi. Terrorin määrittelyssä kysymys on lopulta puolien valinnasta.
Loppuun on mainittava suomalaisten ikioma terroristi, Eugen Schauman. Minun kouluaikanani opetettiin, että Eugen toimi väärin ampuessaan Bobrikovin, mutta kuitenkin annettiin ymmärtää, että tämä teko oli vähintäänkin ymmärrettävä, ellei ehkä jossain määrin jopa hyväksyttävä.
Näin ollen ympyrä sulkeutuu siihen, että konfilktin voittanut osapuoli on se, joka määrittää vastapuolen sissisodan terrorismiksi ja omansa vapaustaisteluksi. Näin ymmärrettynä terroristi-käsitteen käyttö tyhjenee lopullisesti ja osoittautuu lähinnä retoriseksi keinoksi leimata jokin taho, jonka taistelutoiminta ei ole jonkin toisen tahon hyväksymää.
Tämä jokin toinen taho voi olla vallassa oleva eliitti tai vaikkapa vain blogin kirjoittaja. Tämän blogin kirjoittajan henkilökohtainen näkemys on, että suurin ja vaarallisin terroristijärjestö maailmassa tällä hetkellä on USA, jonka sotilasliittoon meidän pääministerimme haluaa meidän liittyvän.
Näin ollen, minun näkökulmastani katsoen, Suomen pääministeri on vähintäänkin terroristien liehittelijä, ellei peräti terroristi itsekin.
Lisäluettavaa:
- Why do people become terrorists?(Wiki answers)
- Understanding Who Becomes Terrorists(Psychology, JYI)
- Israeli–Palestinian conflict(Wikipedia)
- Timeline of Real Irish Republican Army actions (1998-2014)
- United States and state terrorism(valtioterrori)
- Eugen Schauman(suomalainen terroristi)
- Nikolai Bobrikov(venäläinen terrorismin uhri)
- Alexander Stubb(suomalainen NATO-kiihkoilija, pääministeri)