Kuten minkä tahansa muunkin asian onnistunut vientituotteistaminen, käytännössä tämä tietysti edellyttäisi markkinoitavan tuotteen kehittämistä niin hyväksi, että kaavaillut asiakkaat ostaisivat sen pakottamattakin.
Toisin sanoen hallintotavallemme alkaisi olla kysyntää todennäköisesti vasta sitten, kun se on kehitetty kaikin puolin niin hyväksi, että muutkin maat haluaisivat ottaa sen käyttöön sellaisenaan, mahdollisesti jopa suomalaisten hallintoammattilaisten johtamana.
Tässä onnistuminen luonnollisesti vaatisi hyvin kriittistä ja analyyttista eli käytännössä tieteellistä ajattelutapaa varsinaisessa järjestelmäsuunnittelussa, markkinoinnin ollessa sitten taas hieman eri asia; organisaation jäsenten erikoistuminen on selkeästi hyväksi, vaikka useimmat vastuuhenkilöt kykenevät varmasti sekä suunnitteluun että markkinointiinkin osallistumaan ja mikä todennäköisesti olisi niin ikään hyväksi.
Voimmekin todeta onnistuneemme vientituotteeksikin kelpaavan hyvinvointivaltiomallin kehittämisessä vasta sitten, kun jokin taloudellisesti vähintään yhtä kehittynyt maa päättää kopioida Suomen järjestelmän suoraan tai mahdollisesti liittyäkin Suomeen, vaikkapa nyt sitten päästäkseen omasta epätarkoituksenmukaisesta hallinnostaan eroon.
2000-luvulle sopivan ja yleisluontoisesti kehittyneissä teollisuusmaissakin toimivan hyvinvointivaltion suunnitteleminen ei olekaan mikään pikkujuttu, joten työtä siinä kyllä riittää varsin monille; hyvä ohjenuora lienee kuitenkin se, että sen julkisen sektorin täytyy olla niin suuri kuin on tarpeen, mutta niin pieni kuin mahdollista, jotta se on mahdollisimman tarkoituksenmukainen ja ketterä eli vientiinkin kelpaava.
Järkevät ja käytännönläheiset suomalaiset selkeästi arvostavat asioiden sujuvuutta monesti yli kaiken muun. Epäkäytännöllisesti toimiminen ei vain ole fiksua, sillä se on aina rajallisia voimavaroja haaskaavaa, joiden mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön suomalaisetkin ovat varmaan jo ihan silkan evoluutiopaineen vuoksi ajan mittaan omalla tavallaan hyvinkin pitkälti erikoistuneet ja koska evoluutiota tapahtuu myös kulttuurissa, kannattanee siis miettiä tarkkaan, että miksi ja miltä osin suomalainen kulttuuri on poikkeuksellisen hienostunutta. Samankaltaisia piirteitä on varmasti siis merkittävissä määrin myös niillä kansoilla, jotka ovat kehittyneet samankaltaisissa olosuhteissa ja levittäytyneet etelämmäksikin.
Näkemykseni suomalaisuudesta on siis aika kaukana kansallisromanttisuudesta; kyseisenlainen ajattelutapa onkin nähdäkseni täysin palvellut. Modernin suomalaisuuden ytimessä onkin ilmeisesti funktionalismin ihannointi, ellei jopa suorastaan palvonta, mikä on kieltämättä varsin tarkoituksenmukaista. Samaa ajattelutapaa meidän kannattaakin kaikesta päätellen soveltaa myös hallinnon järjestelyissä; kuka tahansa osaa suunnitella monimutkaisen järjestelmän, mutta mahdollisimman hienostunut järjestelmä on sellainen, jossa ei ole mitään turhaa. Järjestelmän suunnittelija onkin saavuttanut täydellisyyden, kun hän ei voi enää poistaa siitä mitään aiheuttamatta kokonaisuudelle toiminnallista haittaa.
Tällainen hyvinvointinationalismi onkin ilmeisesti siis vain ja ainoastaan hyväksi, sillä kyseisenlaisen ajattelutavan yleistyminen saisi aikaan sen, että kehittäisimme maamme hallintoa aina vain hienostuneemmaksi massiivisemman ja monimutkaisemman sijasta, millaiselle olisi varmasti tilausta Suomen nykyrajojen ulkopuolellakin. Täten näillä näkymin ainoa tapa, jolla suomalaiset voivat päätyä maailmassa valta-asemaan on niin täydellisesti vakuuttava ja luottamusta herättävä älyllinen toiminta, että ihmiset yksinkertaisesti vain haluaisivat jättää hallintoasiat suomalaisille eli jos suomalainen hallinto on selkeästi paras vaihtoehto.
Jos haluamme siis menestyä edes kotimaassamme, toteuttamamme sosialismin täytyy olla ennakoivan kehitystyön tuloksena syntyvää parempaa, älykkäämpää, johdonmukaisempaa sosialismia, jotta kenenkään työpanos ei mene hukkaan. Tämä tekisi kaikesta työnteosta mielekkäämpää, mikä taas parantaisi sekä henkistä että materiaalista hyvinvointiamme - on kaikkien kannalta hieman epätarkoituksenmukaista, jos rehellisen työn tekeminen tuntuu rakenteiden takia tyhmältä.
Meillä voisi olla oikeasti maailman paras hyvinvointivaltio, joten miksi emme loisi sellaista? Parhaudesta saa nimittäin olla aidosti ylpeäkin.